Päässä pyörii miljoonia ajatuksia jotka haluaa ulos mutta ne jumittaa johonkin matkan varrelle tukoksi. Tuntuu että pää halkeaa ja ruoka ei maistu ja nukkumisestakaan ei tuu yhtään mitään.. Maailma turhin postaus alkaa muotoutumaan sanoiksi vaan pakkohan se on johonki purkaa kun juuri nyt ei ketää ihmistä ole lähellä jolle voisi vaan karjua perssilmä soikeena että etkö sinä ymmärrä miltä musta tuntuu! Mutta joo joulu oli ihan jebou mutta uv:ta odotellessa :3 

Suunniteltiin porukassa illan menua ja se alko kuulostamaan aika neste pitoiselta. Pitäis ehkä syödäkkin jotain ja alkavan vuoden voi ottaa armottomassa kankkusessa vastaan.